”LÖPPÖ TESTAA” -sarjan toisessa osassa pääsemme vikellyksen pariin. Vikellys on helposti seltettynä voimistelua liikkuvan hevosen selässä. Nykyään sitä voisi kutsua harrastukseksi, joka yhdistää hevosurheilun, voimistelun, akrobatian, parkourin, tanssin, ja näyttelemisen. Vikellys kuuluu yhteen vanhimmista urheilulajeista, sillä sen historia on syvällä antiikin ajoissa.  Muinaisessa Roomassa sirkusten ohjelmanumereoihin kuului valjakkokilpailuiden lisäksi taitoratsastusta. Valjakoiden ohjastajat hyppäsivät vauhdissa kärryistä pois ja takaisin. Niin kutsutussa ”roomalaisessa ratsastuksessa” puolestaan ratsastaja seisoi kahden rinnakkain olevan hevosen selässä. Taitoratsastus eli vikellys oli osa roomalaisten nuorukaisten opetussuunnitelmaa. Keskiajan ritarien kautta taitoratsastus eteni 1800 -luvulle olennaiseksi osaksi sen ajan sirkuksia.

Vikellyksen historiassa ainutlaatuinen huippuhetki olivat vuoden 1920 Antwerpenin Olympialaiset. Silloin lajeina olivat yksin- ja joukkuekilpailu. Kilpailijat olivat ratsuväkisotilaita Ruotsista, Belgiasta ja Ranskasta. Pienten parannusten sekä muutosten jälkeen nykyajan vikellys kehittyi vasta 1940 -luvun loppupuolella. Sen tarkoituksena oli pohjustaa lapsia ratsastusurheilun pariin. Ensimmäinen vikellyksen joukkuekilpailu, Saksan mestaruuskilpailut, järjestettiin jo vuonna 1963. FEI:n kansainväliset vikellyssäännöt tulivat voimaan vuonna 1983. Seuraavana vuonna pidettiin ensimmäiset EM -kilpailut Ebreichdorfissa, Itävallassa. Vasta vuoden 1990 Tukholman World Equestrian Games:issa vikellys esitettiin kansainvälisesti suurelle yleisölle. Suomeen vikellys rantautui 1980 -luvun alussa.

Me pääsimme testaamaan lajia Tuulen tallilla, Järvenpäässä. Vikellysvalmentaja Roosa Autio on toinen HeRo Vaulters ry:n perustajista ja osa heidän treeneistään pidetään tällä kyseisellä tallilla. Lajin aktiivisia harrastajia on Suomessa tällä hetkellä useampi sata, harrastuspaikkoja sen sijaan noin kymmenkunta. Lajin harrastamisen on keskittynyt enemmän Etelä-Suomeen. Järvenpäässä harjoituskaverina oli 8 -vuotias latvialainen puoliveriruuna Rico. Playsson.netin 16 -vuotias kummityttö ja ”stuntti” Roosa Löppönen joutui heti alkulämmittelemään maastakäsin muun porukan kanssa mm. hölkällä ja venyttelyllä. Tämän jälkeen Roosakin veti jalkoihinsa pehmeäpohjaiset vikellystossut ja treenit aloiteltiin selkäännousuharjoituksilla.

”Vikellyksen tärkein kriteeri on muistaa myödätä hevosen liikkettä”, kehoitti valmentaja Roosa Autio heti kärkeen. Vikellysliikkeitä harjoitellaan paljon ilman hevosta ja ns. treenipukilla. Oheisharjoittelu on siis erittäin tärkeää! Vikellyksessä tarvitaan räjähtävää voimaa ja ketteryyttä sekä notkeutta ja tasapainoa. Siksi moni vikeltäjä harrastaakin tämän lisäksi muita liikuntalajeja, kuten voimistelua tai tanssia. ”Tässä lajissa opitaan tärkeitä tiimityöskentely- ja hevosmiestaitoja. Mutta jos näitä ei ole, niin vikeltäessä nekin kehittyvät!”, Autio täsmentää. ”Vikellys on laji, jossa pidetään hauskaa kavereiden kanssa!” 

Aloittelevilla sekä käynnissä vikeltäjillä riittää, että hevonen on turvallinen (ei saa olla reaktiivinen tai nopea liikkeissään) sekä tarpeeksi iso. Lisäksi valmentajan ja juoksuttajan täytyy olla ammattitaitoisia ja jatkuvasti kykeneviä arvioimaan sen hetkistä tilannetta. Meidän testipäivän treeneissä kokeneet vikeltäjät esittivät vapaaohjelmansa sekä vaativia liikkeitä – Roosan tyytyessä hapottumaan jo perusliikkeissä. Vikellysvalmentajamme kehui kuitenkin Roosan fyysistä kuntoa ja kykyä mukautua lajiin heti alkumetreillä. ”Vikellystreenit sujuivat odotettua paremmin. Itsehän olin jo alkuverkassa, kuin rautakanki muihin tyttöihin verrattuna”, Roosa nauraa. ”Pikkuhiljaa siirryttiin selkäännoususta vaikeampiin liikkeisiin, eli esimerkiksi polvivaakaan ja seisontaan. Oma tasapaino ei ollutkaan ihan niin hyvä, kuin ajattelin, mutta hetkittäin pysyin näissäkin.”

Vikellyksessä kilpaillaan FEI:n sääntöjen alaisena ja kolmella eri tasolla: C-, B- ja A-tasolla. C -taso on käyntiluokka, B -taso helpotettu laukkaluokka ja A -taso varsinainen laukkaluokka. Jälkimmäisellä tasolla ratkaistaan SM:it ja muut mestaruudet. Jokaisella tasolla saa kilpailla joko yksinvikellyksessä, parina tai joukkueena. Kilpailut koostuvat perusliikkeistä ja vapaaohjelmasta. Perusliikkeet ovat kaikille samat, mutta ne vaihtuvat hieman tasoittain. Vapaaohjelma on jokaisen vikeltäjän itse laatima ohjelma, joka esitetään musiikin tahtiin. Valmentajat auttavat ohjelmien suunnittelussa. Vapaaohjelmassa on yleensä jokin teema, esim. hahmo. Vikellyksessä arvostellaan vikeltäjän lisäksi myös juoksuttaja ja hevonen.

”Laji on kyllä äärettömän fyysinen ja vaatii hyvää tasapainoa ja lihaskuntoa! Oli hauskaa! Vikellys on mielestäni mukava tapa etsiä ja vahvistaa kadonneita lihaksia. Tätä lajia on vain pakko arvostaa!”, tiimimme stuntti puuskutti treenien jälkeen. Jos haluat päästä kokeilemaan vikellystä ja aloittamaan sitä kautta uuden harrastuksen, ota yhteys Roosa Autioon sähköpostitse, herovaulters@gmail.com!

[box type=”download”] HeRo Vaulters ry. on aloittanut toimintansa syksyllä 2013. Sen ovat perustaneet valmentajat Roosa Autio ja Heta Vihro. Seura muutti nimensä HeRo Vaultersiksi joulukuussa 2014. He ovat mukana harraste- ja kilpailutoiminnassa. [/box]

LÖYSIKÖ TIIMILÄISEMME TASAPAINONSA? KATSO ALLA OLEVA VIDEO!

Tutustu myös vikellyslinkkeihin:

• http://www.vikellys.com/
• https://www.facebook.com/herovaulters
• http://vaultingknowhow.blogspot.fi/
• http://hetaslife.blogspot.fi/

Teksti: Penina Peltonen | Kuvat: Penina Peltonen, Aili Saraja / Playsson.net