Justina Vanagaitė, liettualainen olympiatason kouluratsastaja, saapui helmikuun lopulla Suomeen pitämään kouluratsastusklinikkaa. Katsomo oli viittä vaille täynnä kouluratsastuksesta kiinnostuneita. Valmennuksen pitopaikkana oli uuden karhea Wesunda Dressage Center. Tallilla on tällä hetkellä 30 hevosta ja lisää olisi tulossa, mutta osa paikoista pidetään vapaana vierailevia hevosia varten.
Idea valmennusklinikasta syntyi, kun tapahtuman taustalla ollut Johanna Manninen näki HIHS:ssä Vanagaitėn suorituksen ja ajatteli, että haluaa kuulla hänestä lisää. – Kyseessä on hevosystävällinen ratsastaja, totesi myös koulutuomari Anne-Mari Míss.
Playsson.net pääsi seuraamaan klinikkaa paikan päälle sekä haastattelemaan Vanagaitėa jo etukäteen. Wesundan klinikassa mukana oli yhdeksän ratsukkoa ja rennosta päivästä kertoi heti se, että Vanagaitė otti ensimmäisenä selfien yleisön kanssa.
Valmennuksen mentaliteetti olikin rento suorittaminen ja virheistä ei sakoteta. Ensimmäisenä olleen 5-vuotiaan hevosen Vanagaitė halusi nähdä jo verryttelyvaiheessa rentoutuneena ja tyytyväisenä. – En silti halua, että hevonen menee liian alas rentoutuessaan, hän lisää.
Mistä kaikki alkoi
Vanagaitėn rakkaus hevosiin alkoi lapsena, kun hän haaveili urasta joko ratsastajana tai delfiinin kouluttajana. – Ensimmäinen ratsastustuntini oli, kun täytin 12 vuotta, Vanagaitė kertoo. Äidin uusi miesystävä oli harrastanut ratsastusta ja ensitreffit sovittiin tallille, jotta tyttö pääsi sinne samalla syntymäpäivänsä kunniaksi.
Siitä alkoi Vanagaitėn matka ratsastuksen parissa. Vaikka ensimmäinen ratsastuskerta päätyikin hiekkaan ja kyyneliin, tiesi hän heti haluavansa oppia lisää.
Liettuaa ei niinkään tunneta ratsastusmaana, mutta Vanagaitė on ollut siinä merkittävä edelläkävijä. Vaikka kouluratsastus ei Liettuassa ole lajina kovin suosittu, on tason kehitys ollut nousujohteista.
Mainittakoon, että koko maassa on vain noin 70 kouluratsastajaa. Esimerkiksi 30 vuoteen ei Liettuassa ole ollut GP-ratsastajaa ja nyt heitä on ollut kansainvälisillä kisoissa jo muutama. – Olin ensimmäinen liettualainen Euroopan mestaruuskisoissa, maailmanmestaruuskisoissa ja maailmancupin finaalissa, hän toteaa ylpeänä.
Vanagaitė on myös pyörittänyt omaa ratsastuskoulua Vilnassa yli kymmenen vuotta. Koulun pyörittäminen oli kuitenkin haastavaa hänen matkustaessaan kilpailuihin ympäri maailmaa. – Lopulta päätin sulkea koulun, koska oli liian raskasta yhdistää kilpaileminen ja tallin arki, hän kertoo.
Vanagaitė painottaa, kuinka tärkeää on löytää ratsastuskouluillekin hyviä opettajia ja valmentajia, jotka voivat viedä oppilaat riittävän korkealle tasolle.
Perusasioiden parissa
Itse ratsastaessaan Vanagaitė aloittaa aina helpommasta suunnasta, eli vasemmasta kierroksesta. – On parempi aloittaa työt aina helpompaan suuntaan. Hevosen tulee olla ensin suora ja kunnollisella ulko-ohjan tuella, hän summaa. Lisäksi hän peräänkuuluttaa aktiivisuutta takajalkoihin.
Jos hevonen tuntuu huonolta toiselle ohjalle, ei se tarkoita, että se painaa esimerkiksi oikealle ohjalle, vaan, että se vastustelee vasemman ohjan tuntumaa. Myötäämällä sisäohjasta voidaan testata, kantaako hevonen itsensä vai tippuuko se ratsastajan tuntumaa vasten. – Myötäystä ei tehdä ulko-ohjasta, jottei kontakti katoa, Vanagaitė muistuttaa.
Kokonaisuudessaan Vanagaitėn valmennusmetodit ovat perusasioiden kertausta, jotka moni unohtaa tai ei osaa soveltaa käytäntöön. Pienet perusasiat vaikuttavat niin moneen liikkeeseen sekä hevosen yleisratsastettavuuteen.
Kun hevosta kootaan, puolipidätteen aikana ratsastajan tulee istua syvemmälle ja sen jälkeen muistaa myödätä. Vanagaitė kertoi helppoja vinkkejä arkisiin tilanteisiin, kuten, että laukasta raviin siirtymistä ei tarvitse niin paljoa valmistella. – Laukasta “vain” siirrytään raviin. Näin hevonen ei mene sekaisin siitä, mitä seuraavaksi halutaan.
Toimiva talliarki
Kotona Liettuassa Vanagaitė kertoo saapuvansa tallille noin klo 11.30. Matka Vilnasta kestää puolisen tuntia. Aamupäivisin ennen tallille menoa hän lepää tai tekee muita hommia.
Tallille saavuttuaan hän aloittaa heinien jakamisella, jonka jälkeen hän siivoaa karsinat. Seuraavaksi hän joko ratsastaa ensimmäisen hevosen tai laittaa hevosia kävelytyskoneeseen, päivän ohjelmasta riippuen. Ratsastuksen jälkeen hevosille annetaan väkirehut tai mashia.
Hevoset pääsevät ruokinnan jälkeen tarhailemaan, paitsi seuraavaksi treeniin menevä. Päivän aikana Vanagaitė ratsastaa useita hevosia ja tarvittaessa myös juoksuttaa niitä tai osallistuu etävalmennuksiin. Iltapäivällä tallille saapuvat oppilaat ja hän pitää vielä 4–6 ratsastustuntia.
Oppilaat hakevat hevoset tarhasta ja laittavat ne kuntoon ratsastusta varten. Ne, jotka eivät ratsasta, huolehtivat hevosten seuraavan päivän rehuista. Vanagaitė mainitsee, että tallilla on toimiva, selkeä järjestelmä, joka tekee päivästä sujuvan. Tallipäivä päättyy klo 20, jolloin talli suljetaan.
Jatkoa luvassa
Vaikka Wesundan valmennusklinikalla ratsukoita riitti Inter-tasolle asti, painotti Vanagaite perusratsastukseen liittyviä asioita, kuten ulko-ohjan tukea, myötäävää sisäohjaa sekä syvää istuntaa.
Pieniä, yksinkertaisia ohjeita löytyi jokaiseen ratsastukselliseen haasteeseen, jolla liikettä sitten päästiin korjaamaan. Näihin ohjeisiin oikeastaan tiivistyi Vanagaitėn hevosystävällinen lähestyminen valmentamiseen ja rento ote, joka loi hyvän treeniympäristön. – Don’t worry! Justina Vanagaitė totesi moneen kertaan ratsastajille.
Wesundasta myös kerrotaan, että yhteistyö Vanagaitė kanssa jatkuu ja uusia valmennuskertoja on tulossa.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
Kuvat: Penina Peltonen
