Siru istui pehmeällä nurmella ja antoi auringon lämmittää kasvojaa. Alkukesän päivä oli poutainen ja täynnä ihania tuoksuja. Kukat olivat kukkeimmillaan ja linnut lauloivat kuin viimeistä päivää. Voisiko mikään olla ihanampaa ja rauhoittavampaa, kuin katsella tällaisena päivänä vapaana, kaikessa rauhassa laiduntavia hevosia, Siru mietti ja katseli valkean aidan takaa, kuinka kullan keltainen Midas käyskenteli niityllä ja […]

Seuraavan kerran silmät avattuaan Siru ymmärsi heti olevansa sairaalassa. Katon karun kirkkaat loisteputket pistelivät hänen silmiään ja saivat hänet näkemään silmät suljettuaan villisti kieppuvia pilkkuja. Kaikkialla oli muodottoman valkoista ja kolkkoa, ilmassa leijui desinfiointiaineen pistävä tuoksu. Hetken aikaa Siru tunnusteli oloaan ja lämmin välkähdys läikähti hänen lävitseen. Hän oli elossa! Hän oli kuin olikin elossa, […]

Siru juoksi. Hän oli löytänyt Matiaksen talolle vievän heinää kasvavan kärrytien ja juoksi sitä pitkin niin lujaa kuin uskalsi. Kärrytie oli huonossa kunnossa ja kellastuneen heinän alla oli piilossa ilkeitä kuoppia, joista osa oli yllättävän syviä. Hän ei halunnut taittaa nilkkaansa.   Matias asui aivan kylän toisella laidalla, kuin missä suunnassa kaivos oli ollut. Siru […]

Kylänraitti oli hiljainen, Siru ei nähnyt enää ristin sielua missään. -”Kaikki ovat varmaankin vetäytyneet sisälle varjoon.” Joonas sanoi, ajatellen selvästi samaa kuin Siru, eikä hän ihmetellyt miksi. Siru tunsi auringon voimakkaan porotuksen niskassaan ja mietti, mahtoiko aurinko polttaa hänen ihonsa rikki. Oliko hän milloinkaan mahtanut kokea niin mahdotonta hellettä? Hiki valui pitkin hänen kasvojaan ja […]

Ensimmäinen asia, jonka Siru havaitsi tajunnan menetyksen jälkeen, oli voimakas pääkipu. Siru myös ymmärsi makaavansa jossakin pehmeässä, mahdollisesti heinikossa ja hänen oli suorastaan kuuma. Kun hän avasi silmänsä, polttava keskipäivän aurinko tervehti häntä sokaisevana taivaalta. Siru nosti vaistomaisesti kätensä silmiensä suojaksi ja nousi parahtaen istumaan.   -”Hyvä, pelästyin jo, että sinulle kävi jotakin.” Hän kuuli […]

Mummo purki tavaroita autosta vaitonaisen oloisena. -”Teltta? Mihin me sitä oikein tarvitsemme?” Siru kysyi, samalla kun auttoi mummoa raskaiden tavaroiden kanssa. -”Me emme tiedä kauanko tässä oikein menee. Olen varautunut mahdollisimman hyvin kaikkeen, mitä vain keksin voivamme tarvita. Minulla on lämpimät makuupussit meille kaikille, ruokaa monen päivän varalle, sekä ensiaputarvikkeet.” Siru nosti autosta ensiaputarvikkeita sisältävän […]

Pampula seisoi tarhassaan muiden ponien seurassa ja rouskutti päiväheiniään tyytyväisen näköisenä. Siru nojaili aitaan ja katseli ponia liikutuksen vallassa, miten suloinen Pampula olikaan ja niin rakas. Pampula ei ollut huomaavinaankaan Sirua, sillä oli aivan liian kova kiire hotkia heiniä suuhunsa, ettei vain joku muu poneista ehtisi syödä niitä loppuun ennen häntä. Vähän väliä Pampula nosti […]

Kun Siru viimein sai avattua silmänsä, he olivat saapuneet jäätyneen lammen rantaan. Midas oli pysähtynyt, mutta puuskutti yhä rajusti. Sirulla ei ollut hajuakaan missä he olivat, tai kuinka kauas Midas oli heidät oikein vienyt, mutta sen Siru tiesi heti, ettei hän ollut nähnyt tätä paikkaa koskaan aikaisemmin. Lampea ympäröivä metsä oli yhä samaa kristallimaata, josta […]

Sirun oli vaikeaa hyväksyä mummon ehdottomuutta siinä, että he eivät saisi kajota menneisiin tapahtumiin liiaksi. Siru oli nimittäin täysin varma siitä, että olemassa olisi varmasti jokin keino, jolla he voisivat pelastaa palavasta talosta kaikki, myös Matiaksen, kun he vain miettisivät kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, mahdollisimman tarkasti. Hän oli purkanut epätoivoaan Joonakselle ja Hillalle, kun Hillakin oli […]