Hevosten nivelongelmat ovat yleinen huolenaihe. Esimerkiksi nivelrikko on kipua aiheuttava ja etenevä sairaus, mutta siihen on olemassa hoitokeinoja. Useimmiten nivelrikko johtaa siihen, että hevosen urheilu- tai harrastekäyttö loppuu. Vanhemmilla hevosilla voi myös esiintyä nivelrikkomuutoksia, jotka eivät välttämättä liity akuuttiin ontumiseen.

Aiemmin alkutalvesta järjestettiin Vetcaren toimesta mielenkiintoinen luentotilaisuus, jossa käsiteltiin hevosen nivelrikon hallintaa. Luennon piti dosentti, eläinfysioterapeutti ja tohtori Heli Hyytiäinen. 

Hevosella on noin 300 niveltä, joista noin 230 on synoviaaliniveliä. Synoviaalinivelet ovat kahden tai useamman luun yhtymäkohtia ja ne ovatkin yleisimpiä ja vapaimmin liikkuvia niveliä. Esimerkiksi polvessa on sarananivel ja lonkassa on puolestaan pallonivel.

Nivelen osiin kuuluvat nivelpinnat, nivelpussi ja nivelontelo, joihin liittyy lisärakenteita, kuten nivelsiteet ja nivelpussi (nivelkalvo ja kapseli). Nivelen liikkuessa nivelpinnat liukuvat, rullaavat ja puristuvat toisiinsa nähden, aiheuttaen painetta toisiinsa. 

Nivelrikon synty

Nivelrikosta puhuttaessa tarkoitetaan ärsyyntyneiden kudosten tulehdustilaa, joka johtaa toistuvaan tulehdukseen ja siten lopulta nivelrikon muodostumiseen. Tässä prosessissa nivelneste ohenee ja rusto vaurioituu. 

Nivelrikon syntyyn voivat vaikuttaa monet tekijät, kuten kasvuhäiriö, ikä, infektio, trauma, liikunta-alueiden pohjat, ylipaino ja hevosen rakenne. On hyvä muistaa, että nivelrikko syntyy toistuvasta ärsykkeestä.

Nivelrikon oireita voivat olla muun muassa nivelalueen turvotus, kuumotus, jäykkyys, koviin pohjiin liittyvä ontuminen sekä liikkeiden rajoittuneisuus. Kinnerpatti viittaa puhekielessä nivelrikkoon kintereessä ja jos kyseessä taas on selän ja lantion välinen sacro-iliac (SI)-nivel, on sen kohdalla lihaksiston optimaalisen toiminnan tukeminen tärkeää. SI-niveleen pääsy on hankalaa, jonka takia sen hoitaminenkin voi olla vaikeampaa toteuttaa.

Hevosen kivun tasoa ei voi arvioida pelkästään röntgenkuvien perusteella ja oikean hoidon löytäminen vaatii yksilöllistä lähestymistapaa. Oireiden seurantaan suositellaan oirepäiväkirjan pitämistä ja säännöllistä kipuasteikon merkitsemistä. Näiden mittareiden tuloksia tulee sitten arvioida fysioterapeutin tai eläinlääkärin asiantuntemuksen avulla.

Oireet ja ehkäisy

Nivelrikkoa voi pyrkiä ehkäisemään monin eri keinoin, kuten välttämällä hevosen ylipainoa, tarjoamalla hyvät liikutuspohjat sekä tarkkailemalla rasituksen laatua ja määrää. Nuoria hevosia ei tule rasittaa liikaa, sillä se lisää nivelrikon riskiä.

Myös oikeanlainen kengitys, oireiden aikainen havainnointi sekä tunnistamalla ja diagnosoimalla vaiva asianmukaisesti, saadaan tilanne parhaiten hallintaan. Varsinaisen diagnoosin tekee kuitenkin aina eläinlääkäri ja annettua lääkitystä sekä hoito-ohjeita on noudatettava tarkasti. 

Oireiden hallintaan vaikuttaa lisäksi se, että hevonen on nykyiseen tarkoitukseensa sopiva ja tarvittaessa sen lajia voidaan vaihtaa, esimerkiksi esteistä kouluun tai raviurheilusta harrasteratsuksi. Ratsastusasentojenkin tulee olla hevoselle sopivia, kuten muoto ja harjoitusravin välttäminen. Yhtä lailla hoitoon kuuluu asianmukainen liikunta, sopivat varusteet ja oikea kengitys. Liikunta on tässäkin vaivassa oikeassa määrin käytettynä lääke ja erilaisen kuntoutustavat, kuten terapeuttinen harjoittelu voi olla hyödyksi.

Nivelrikon hoidossa on mahdollista käyttää erilaisia menetelmiä, kuten TENS-laitetta, kylmä- tai lämpöhoitoja, hierontaa ja venyttelyä. On kuitenkin huomioitava, että esimerkiksi laserhoidoista ei ole saatavilla tutkittua näyttöä. 

Kuvituskuvat: Pixabay