Lännenratsastus on viimeisen muutaman vuosikymmenen aikana kasvanut Suomessa suosituksi lajiksi. Lännenratsastuksesta puhuttaessa nousee helposti mieleen Pohjois-Amerikan villin lännen legendat cowboyneen, mihin kaikki osittain myös perustuukin. Maailmanlaajuista suosiota nauttiva ratsastuslaji on otettu vastaan myös muun muassa Etelä-Euroopassa, josta löytyy intohimoisia lännenratsastuksen harrastajia. Suomessa lännenratsastus on suosittua niin oikeiden ratsujen lajina kuin keppihevostelijoiden parissa. Lajin juuret ovat nimenomaan amerikkalaisten karjapaimenten työskentelytavoissa, joihin hevosenkäsittelytaidotkin perustuvat. Toisaalta jotkut lähteet mainitsevat lännenratsastuksen varusteineen olevan perua espanjalaisesta ratsastustavasta. 

Lännenratsastus juontaa juurensa Pohjois-Amerikan karjapaimenkulttuurista

Amerikkalaisista elokuvista on tuttu mielikuva rodeossa puolivillin hevosen päällä keikkuvista sankareista, mutta tosiasiassa lännenratsastus on kaikkea muuta, kuin populaarikulttuurin esittelemät sirkustemput. Joskin tietyllä tavalla nekin kuuluvat asiaan. Lännenratsastus, eli western riding on saanut alkunsa amerikkalaisten karjapaimenten työstä, jossa oleellista oli pystyä työskentelemään hevosen selässä koko päivän. Olennaisinta on hienovaraiseen yhteyteen perustuva yhteistyö hevosen kanssa.

Lännenratsut koulutetaan vielä nykyäänkin tottelemaan kevyitä käskyjä ja ohjeita, joita ratsastaja antaa hevoselle käyttäen omaa kehoaan ja ääntä. Ohjasotteilla on vähemmän merkitystä, kuin muissa ratsastuslajeissa. Perinteisesti karjapaimenet ovat tehneet työtä nautakarjan parissa, jolloin myös hevosen selässä kädet ovat ratsun ohjaamisen ohella muun muassa lassonneet karjaa. Hevosen ja ratsastajan yhteistyötä sekä hevosmiestaitoja on rodeon sijasta, tai sen lisäksi, harjoiteltu työn ohessa. Siihen ovat kuuluneet myös erilaiset leikkimieliset kisailut. Tälle karjapaimenten keskinäiselle kilvoittelulle puolestaan perustuvat erilaiset lännenratsastuksen alalajit, joissa kilpaillaan nykyään myös kansainvälisellä tasolla.

Vaikka villin lännen hevossankareita ei ehkä enää olekaan, elää cowboykulttuuri ja Pohjois-Amerikan villi länsi edelleen vahvasti länsimaisessa populaarikulttuurissa. Jo 1800-luvulta saakka tarinat sheriffeistä, lainsuojattomista, intiaaneista ja cowboysta ovat innoittaneet länkkärielokuvia, -sarjakuvia ja -kirjoja, luoden tietä 2000-luvun digitaaliaikakauden pelikulttuurille. Hevoset ja karjapaimenet ovat vahvasti läsnä esimerkiksi verkkokasinoiden maailmassa. Eikä suotta, sillä villin lännen saluunoista on lähtöisin myös moderni uhkapelikulttuuri kolikkopeleineen. Esimerkiksi Ninja Casino tarjoaa mukavan valikoiman länkkäriteemaan perustuvia kolikkopelejä, joilla on aiheeseen sopivat nimet, kuten One Armed Bandit, Dead Or Alive II, Showdown Saloon sekä Wild Wild West. Näiden parissa on mahdollista toteuttaa joitakin villin lännen fantasioita tai pitkän satulassa vietetyn päivän päätteeksi.

Saumatonta yhteistyötä hevosen kanssa

Vaikka kisailulla ja kilvoittelulla on cowboy-perinteissä oma paikkansa, tähdellisempää lännenratsastuksessa on kuitenkin karjapaimenen työhön perustuva käytännöllisyys ja vaivattomuus. Pohjois-Amerikan tasangoilla edelleen nykypäivänä työtään tekevät karjapaimenet viettivät perinteisesti koko päivän hevosen selässä. Hevosen tehtävänä on helpottaa liikkumista ja työskentelyä karjan perässä laajoilla maa-alueilla. Työympäristö vaihtelee ja maasto tuo jatkuvasti haasteita sekä hevoselle että ratsastajalle. Tästä työskentelytavasta on muodostunut ratsastuksen muoto, jossa korostuvat kestävyys, mukavuus, keveys sekä hevosen ja ratsastajan tasavertainen ja saumaton yhteistyö.

Lännenratsastukseen voidaan kouluttaa monia hevosrotuja. Vaatimuksena on, että hevonen on tiivisrunkoinen ja mielellään pienikokoinen. Hevosen tulee olla ketterä ja valmis pinkaisemaan käskystä täyteen vauhtiin. Karjan kanssa työskenneltäessä hevosen tulee voida liikkua vaistomaisesti, sillä ratsastaja ei voi koko ajan keskittyä hevosen hallintaan. Hevonen koulutetaan pitämään päätään alhaalla, mikä helpottaa näkyvyyttä. Lännenratsastukseen erityisen hyvin soveltuviin rotuihin kuuluvat muun muassa amerikkalaiset hevosrodut, kuten quarterit, paintit ja appaloosat. Myös suomenhevosia, puoliverisiä, poneja ja muita hevosrotuja käytetään lännenratsuina. Tärkeintä on hevosen herkkyys ja valmius totella ratsastajan antamia käskyjä. Hevosen luonteella on iso merkitys.

Cowboy-tyyliä villin lännen malliin

Lännenratsastuksessa käytetään omia, lajille tyypillisiä varusteita. Siinä missä perinteisessä koulu- tai esteratsastuksessa hevosella on suhteellisen kevyt, noin 5-10 kg painava eurooppalaistyyppinen satula, käytetään lännenratsastuksessa erityistä lännensatulaa. Satula painaa keskimäärin jopa 25 kg. Iso ja painava satula on kehitetty erityisesti pitkiä työpäiviä varten. Satulan muotoilu auttaa jakamaan ratsastajan painon tasaisesti hevosen selässä. Lännensatula poikkeaa eurooppalaisesta satulasta myös nahkaisilla jalustimillaan, joiden tarkoitus on suojata.

Lisäksi itse ratsastajan varustus poikkeaa eurooppalaisista varusteista. Siinä missä eurooppalaisessa tyylissä käytetään etenkin kilpailuissa ratsastushousuja ja siistiä takkia sekä saappaita, on lännenratsastukselle tyypillistä rennompi pukeutumistyyli. Farkut ovat perinteiset karjapaimenten työhousut, samoin flanellipaita, irrotettavat nahkaiset chapsit eli lahkeet, stetson-hattu sekä tietysti ikoniset cowboy-bootsit. Kilpailuissa naiset voivat pukeutua farkkujen sijasta pitkään hameeseen. 

Monipuolinen laji kiehtoo kilpailunhaluisia harrastajia

Kilpapuolella lännenratsastus kunnostautuu monipuolisuudellaan. Itse asiassa lännenratsastus ei ole yksittäinen kilparatsastuksen laji, vaan lajissa on parikymmentä alalajia, jotka kukin muodostavat oman kilpalajinsa. Suomessa lännenratsastus on ollut Suomen Ratsastajainliiton hyväksymä laji vuodesta 1994 lähtien. Nykyisin eri alalajeissa kilpaillaan eri tasoilla noin parissa kymmenessä vuosittain järjestettävässä kilpailussa.

Lännenratsastuksessa voidaan lajista riippuen kilpailla sekä ratsukon yhteistyöhön perustuvista taidoista, kuten nopeudesta ja ketteryydestä tai pelkästään hevosen taidoista. Kilpailulajeihin lukeutuvat mm. reining, trail, western pleasure, western horsemanship, western riding sekä versatile horse.

Reining – lännenratsastuksen kuninkuuslaji

Reining on näyttävä ja vauhdikas lännenratsastuksen laji, jossa kilpaillaan yksilösuorituksena laukassa ratsastettavalla radalla. Rataan ja lajiin kuuluu olennaisena osana hevosen ja ratsastajan taitoja esittelevä ohjelma, jossa saattaa olla laukanvaihtoja, laukkaympyröitä, nopeita käännöksiä, liukupysähdyksiä sekä peruutuksia. Pisteytys koostuu hevosen ja ratsastajan yhteistyöstä sekä hevosen halukkuudesta ja herkkyydestä suorittaa vaaditun ohjelman eri tehtävät. Ohjelma ja rata tulee suorittaa mahdollisimman virheettömästi. Tuomareiden tehtävänä on arvostella muun muassa ratsukon yhteistyötä, johon kuuluu ratsastajan mahdollisimman huomaamattomasti antamat käskyt ja avut.

Trail – taidokkaasti yli esteiden

Vaikka trailia kutsutaan lännenratsastuksen esteratsastukseksi, kyse ei ole esteiden ylittämisestä hyppäämällä. Sen sijaan trail-esterataan kuuluu muiden erilaisten esteiden, kuten esimerkiksi puomien ylittäminen tai peruutustehtävä. Rataan voi sisältyä myös esimerkiksi sillan ylittäminen tai paikasta toiseen kuljetettava esine. Yksi radan perusosioista on läpi ratsastettava portti, joka täytyy avata ja sulkea portista irti päästämättä. Trail on siis eräänlainen kilpailuversio karjapaimenen ja ratsun työssään mahdollisesti kohtaamien esteiden polusta, jolla hevosen ja ratsastajan taidot testataan. Hevosen oma-aloitteisuus tehtävien suorittamisessa katsotaan eduksi.