Keppihevonen: 19. Luku
Siru seisoi pimeässä maneesissa ja katseli kuinka kuunvalo loisti katonrajassa olevista ikkunoista sisään, valaisten maneesin tasaiseen pohjaan suorakaiteen muotoisia valosaarekkeita. […]
Siru seisoi pimeässä maneesissa ja katseli kuinka kuunvalo loisti katonrajassa olevista ikkunoista sisään, valaisten maneesin tasaiseen pohjaan suorakaiteen muotoisia valosaarekkeita. […]
Eläinlääkäri Risto oli lähtenyt Sasu mukanaan. Mummo oli toivonut Sasun tuhkaamista ja he olivatkin Sirun kanssa valinneet kauniin uurnan, johon
Keskipäivän bussi oli lähes tyhjä. Siru oli mennyt istumaan kaikkein viimeisimmälle penkkiriville ja katseli malttamattomana ohitse kiitävää talvista maisemaa. Aurinko
Kun Siru eräänä iltana onnistuneen tallipäivän jälkeen istui huoneessaan viimeistelemässä maantiedon esitelmäänsä, tuli äiti huoneeseen puhelin kädessään. -”Täällä on mummo,
Ensimmäinen koulupäivä oli ikimuistoinen. Siru ei varmasti ikinä unohtaisi sitä, kuinka he olivat Hillan kanssa karauttaneet kouluun kumpikin keppihevosella ratsastaen.
Sirua oli jännittänyt palata Kivelään, vaikka he olivatkin nyt taas Hillan kanssa väleissä, joka tuntui mahtavalta. Sirua kuitenkin jännitti tavata
Oliko mummo arvannut sen, mitä Sirulla oli meneillään? Siitä Siru ei voinut olla varma, mutta joka tapauksessa, siitä päivästä lähtien,
Sinä aamuna Siru heräsi aikaisin, eikä väsymyksestä huolimatta saanut enää unta. Hän yritti keksiä erinäistä tekemistä aikansa kuluksi, mutta aika
Sirun harmiksi, hänen ja Hillan välit jäivät koko loppujoululoman ajaksi melko viileiksi. He kävivät kyllä aluksi tekemässä yhdessä tallitöitä ja
Sirusta ei tuntunut yhtään hyvältä valehdella Hillalle. Hilla oli kuitenkin hänen ainoa oikea ystävänsä ja he olivat jakaneet yhdessä kaiken,