Anne Maarit Hyttisen väitöstutkimus osoittaa, että suomalaisten kansallisella ja kansainvälisellä tasolla kilpailevien naisratsastajien lihasvoima ja kestävyys ovat monin paikoin heikot. Sekä este- että kenttäratsastajien lihasvoiman ja kestävyyden havaittiin olevan jopa heikommat kuin samanikäisillä treenaamattomilla suomalaisnaisilla. Erityisesti keskivartalon ja alavartalon maksimivoima sekä räjähtävä voima jäivät alhaisiksi, vaikka käsien puristusvoima oli keskimääräistä parempi. Kestävyys- ja voimaharjoittelulla voidaan parantaa sekä ratsastajan että hevosen hyvinvointia ja lisätä ratsastuksen turvallisuutta.
Hyttisen väitöstutkimuksessa ratsastajien fyysistä toimintakykyä on tutkittu ensimmäisen kerran laajasti sekä laboratorio- että kenttäolosuhteissa. Tutkimus on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ja paljastaa heikkoudet ratsastajien fyysisessä suorituskyvyssä.
Heikkoudet maksimivoimassa vaikuttavat negatiivisesti ratsastajan hermolihasjärjestelmän optimaaliseen toimintaan. Tällä on vaikutusta hevoselle annettujen apujen tarkkuuteen, nopeuteen ja tarkkaan kohdentamiseen. Puutteet kestävyydessä vaikuttavat keskittymiskykyyn, lihasrentouteen ja reaktiokykyyn. Ratsastajan lihasväsymys ja kehon epätasapaino voivat lisätä hevosen kuormitusta, mikä voi vaikuttaa molempien suorituskykyyn ja turvallisuuteen sekä erityisesti hevosen hyvinvointiin.
Harjoittelujakso toi parannuksia kestävyyteen
Ratsastajat suorittivat 12 viikon harjoittelujakson, joka sisälsi kestävyys- ja voimaharjoittelua. Kestävyyspainotteinen harjoittelu paransi hapenottokykyä merkittävästi, mikä näkyi nopeampina suorituksina esteradalla. Maksimivoimassa ei kuitenkaan havaittu merkittäviä parannuksia, mikä saattaa johtua harjoitusohjelman riittämättömästä toteutuksesta ja ratsastusharjoittelun maksimivoiman kehitystä hidastavista vaikutuksista.
Voima- ja kestävyysharjoittelu kannattaa ottaa osaksi ratsastusvalmennusta
Tutkimus tarjoaa konkreettisia ohjeita valmentajille ratsastajien fyysisen suorituskyvyn parantamiseksi ja painottaa ratsastajan oheisharjoittelun merkitystä. Tutkimus myös auttaa suunnittelemaan harjoitusohjelmia, jotka edistävät sekä ratsastajan että hevosen hyvinvointia ja lisäävät ratsastuksen turvallisuutta.
– Ratsastajien koko kehon voimaa, erityisesti keskivartalon lihaksia, on kehitettävä ratsastajien alaselkäkipujen ehkäisemiseksi ja ratsastuksen tasapainoisuuden parantamiseksi, Hyttinen sanoo. – Maksimivoimaharjoittelu tulisi ajoittaa kilpailukauden ulkopuolelle, jolloin ratsastuksen vaikutus voiman kehitykseen on vähäisempää.
Lisäksi Hyttinen korostaa, että hapenottokyvyn kehittämiseen tulee panostaa, sillä kansainvälisellä tasolla ratsastajan tulisi olla hapenottokyvyltään samalla tasolla kuin samanikäiset kestävyyslajeja harrastavat urheilijat (~50 ml/kg/min).
Väitöskirja on luettavissa Jyväskylän yliopiston JYX-arkistossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0416-7
Kuvituskuvat: Pixabay, Jyväskylän yliopisto
