Yössä oli lumimyrskyn tuntua. Voimakas tuuli sinkosi lumihiutaleita päämäärättömästi kaikkiin ilmansuuntiin ja napakka puhuri tarttui takin liepeisiin heidän tarpoessa syvässä hangessa kohti tallia. He olivat molemmat hautautuneet tuulta ja lunta suojaan huppujensa uumeniin, eikä keskustelemisesta tullut näin ollen mitään. Hupun sisältä oli mahdotonta kuulla mitä toinen sanoi, hyvä että omastakaan puheesta kykeni saamaan selvää. Tuuli […]
Lue lisääKeppihevonen: 21. Luku
Hilla ja Siru olivat sopineet, että Hilla saapuisi Sirun luokse illalla. Äiti olisi työmatkalla ja saapuisi vasta myöhään kotiin, joten he saisivat olla kaikessa rauhassa kahdestaan. Hilla oli käynyt koulun jälkeen pikaisesti kotona ja he olivat laittaneet Katalle viestin, että eivät ehtisi tänään tallille massiivisten koulutöiden takia. Kata oli lähettänyt liikuttavat tsemppiviestit heille molemmille. Siru […]
Lue lisääKeppihevonen: 20. Luku
Valitettavasti Siru oli ollut väärässä. Seuraava kerta ei sujunut juuri sen paremmin. Siru joutui myöntämään, että Midaksen kesyttäminen osoittautui juuri niin haastavaksi, kuin mummo oli sitä kuvaillutkin. Mutta Siru oli päättänyt, että hän ei saisi luovuttaa. Mummo oli kaiken aikaa jaksanut muistuttaa, että sinnikkyys vielä palkittaisiin ja nyt kun Siru tiesi tasan tarkkaan mitä kohti […]
Lue lisääKeppihevonen: 19. Luku
Siru seisoi pimeässä maneesissa ja katseli kuinka kuunvalo loisti katonrajassa olevista ikkunoista sisään, valaisten maneesin tasaiseen pohjaan suorakaiteen muotoisia valosaarekkeita. Kun Sirun silmät olivat tottuneet pimeään, hän huomasi, että kuun valo riitti vallan mainiosti, eikä hänen tarvitsisi sittenkään sytyttää maneesiin valoja. Se oli helpotus, sillä Siru oli pohtinut päänsä puhki mitä sanoisi Katalle ja Petelle, […]
Lue lisääKeppihevonen: 18. Luku
Eläinlääkäri Risto oli lähtenyt Sasu mukanaan. Mummo oli toivonut Sasun tuhkaamista ja he olivatkin Sirun kanssa valinneet kauniin uurnan, johon Sasun tuhkat laitettaisiin. Siru halusi haudata Sasun keväällä, lumien sulettua, mummon pihamaalle, kirsikkapuun juurelle, missä he olivat Sasun kanssa niin monet kerrat istuneet yhdessä ihailemassa alkukesän kukkaloistoa. Nyt Siru istui mummon kanssa kahdestaan keittiössä. Mummo […]
Lue lisääKeppihevonen: 17. Luku
Keskipäivän bussi oli lähes tyhjä. Siru oli mennyt istumaan kaikkein viimeisimmälle penkkiriville ja katseli malttamattomana ohitse kiitävää talvista maisemaa. Aurinko oli juuri korkeimmillaan ja kaikkialla vallitsi hohtavan lumivalkea satumaailma. Bussin ajettua taajamasta harvaan asutulle maaseudulle, Siru huokaili ihastuksesta nähdessään tasaisen lumiset pellot, joiden keskellä kyyhötti siellä täällä vanhoja harmaita latoja, joiden jo valmiiksi vinot katot […]
Lue lisääKeppihevonen: 16. Luku
Kun Siru eräänä iltana onnistuneen tallipäivän jälkeen istui huoneessaan viimeistelemässä maantiedon esitelmäänsä, tuli äiti huoneeseen puhelin kädessään. -”Täällä on mummo, hän haluaisi jutella kanssasi.” Äiti ojensi puhelimen Sirulle ja lähti takaisin keittiöön astioita kolistelemaan. -”Haloo? Siru tässä.” Siru sanoi puhelimeen arasti. He eivät olleet soitelleet mummon kanssa toisilleen juuri koskaan ja odottamaton puhelu sai Sirun […]
Lue lisääKeppihevonen: 15. Luku
Ensimmäinen koulupäivä oli ikimuistoinen. Siru ei varmasti ikinä unohtaisi sitä, kuinka he olivat Hillan kanssa karauttaneet kouluun kumpikin keppihevosella ratsastaen. Hilla oli ympäripuhunut Sirun näyttävään sisääntuloon. He olivat käyneet ostamassa Hillalle tavallisen keppihevosen lähimarketin leluosastolta ja päättäneet, että vetäisivät roolinsa kunnialla loppuun asti. -”Jos todella haluamme tehdä tämän, on meidän vedettävä tämä kunnolla yli.” […]
Lue lisääKeppihevonen: 14. Luku
Sirua oli jännittänyt palata Kivelään, vaikka he olivatkin nyt taas Hillan kanssa väleissä, joka tuntui mahtavalta. Sirua kuitenkin jännitti tavata Kata ja nähdä Maistron haavat, olihan hän yhä niihin syyllinen. Vaikka Hilla osasikin epäillä syytä Maistron villiintymiseen, hän ei ollut hiiskunut siitä sanallakaan, ei edes Katalle. Sirun olisi tehnyt mieli kertoa Hillalle kaikki, selittää miksi […]
Lue lisääKeppihevonen: 13. Luku
Oliko mummo arvannut sen, mitä Sirulla oli meneillään? Siitä Siru ei voinut olla varma, mutta joka tapauksessa, siitä päivästä lähtien, mummo oli alkanut lähettelemään Sirulle tavallistakin tiuhempaan tahtiin postikortteja, joissa hän kertoili Sasun kuulumisia. Korttien lopussa oli kuitenkin aina, tavallisesta poiketen, jälkikirjoitus, johon mummo oli kirjoittanut lyhyesti. -”Muista, että kärsivällisyys palkitaan.” Tämä vain rohkaisi Sirua […]
Lue lisää