Tuskin ketään yllättää, että ratsastus luokitellaan taitolajiksi. Niihin kuuluvat monet muutkin lajit, kuten luistelu tai tanssi. Jotkut voivat syntyä lahjakkaiksi tai taitaviksi, mutta yhtälailla taidon voi oppia ja sitä voi hioa. Harjoittelu tekee mestarin, vai miten se meni?

Harjoittelemalla toki oppii taidon, mutta se miten ja missä taitojaan treenaa onkin toinen juttu. Etenkin ratsastuksen osalta on erityisen tärkeää, että heti alkumetreillä saa asiantuntevia ohjeita ja perehdytys lajin pariin tapahtuu ammattimaisella tallilla sekä opettajan johdolla. Kun perusasiat on hallussa, voi myöhemmin siirtyä tehostamaan opittua esimerkiksi omalla hevosella ja oman valmentajan kanssa. Alkeiden oppiminen vaikuttaa paljon tulevaisuuden osaamiseen, sillä väärin opittuja asioita voi olla vaikeaa korjata vuosien kuluttua. Usein harrastus aloitetaan yhdellä tallilla ja elämänmuutosten myötä harrastuspaikka voi vaihtua tiuhaan. Sitoutuminen yhteen ja samaan talliin voi olla haastavaa, aivan kuten ilman pelitiliä pelaaminen on yleistynyt. Millainen sitten on hyvä ratsastustunti ja mitä sieltä voi ottaa opikseen?

Ratsastustunnin rakenne

Ratsastuskoulujen oppilaat arvostavat sitä, että opettaja opettaa selkeästi ja henkilökohtaisesti. Ryhmäläiset ovat samantasoisia, eikä ryhmäkoko ole liian suuri. Jos ryhmässä on sekaisin syystä tai toisesta erilaisen ratsastustaustan omaavia henkilöitä, voi toisille tunnin teema olla liian helppo. Vastaavasti liian vaikealla tunnilla ei ratsastaja saa mitään irti.

Tunnilla olevilla oppilailla tulisi olla hevoset, jotka vastaavat oppilaiden tasoa ja jotka ovat tehtäväänsä koulutettuja. Niiden pitäisi olla lihaskunnoltaan sellaisia, että jaksavat tehdä tuntitehtäviä. Välillä tuntuu unohtuvan se seikka, että myös ratsastuksenopettaja on asiakaspalveluammatissa. Ratsastuksenopettajan tehtävänä on antaa asiallista palautetta, eikä oppilaan epäonnistuessa vain huuda. Onnistumisesta tulee saada kehuja. Motto voisikin olla hyvä ja iloinen opettaja! Opettaja on motivoitunut kehittämään ratsastajia ja on tarkka, vaativa, mutta samalla rento.

Hyvällä ratsastustunnilla on myös toimiva ryhmäkemia, joka voi parantaa huonosti mennyttä tuntia. Muiden tuntilaisten tulisi kunnioittaa toisia tasapuolisesti ja antaa muillekin oppimisrauha. Tunnin ydinasiana ovat lisäksi turvalliset hevoset. Monipuolisilla tehtävillä paras lopputulos on kuuliainen hevonen ja tyytyväinen ratsastaja. Ratsastajat usein toivovatkin sopivan haastavia tehtäviä, tarvittaessa ratsukkokohtaisesti muokattuna. Opettajan vastuulla on jakaa kaikille ratsastajille yhtälailla huomiota, ohjeita ja palautetta. Yksilölliset palautteet risuineen ja ruusuineen kuuluvat hyvään ratsastustuntiin. Onnistumisen tunteita täytyy jäädä ratsastajalle päällimmäiseksi mieleen.

Opetuksen sisältö

Luonnollisesti jokaisen harrastuksen tulisi edetä johdonmukaisesti. Paikallaan junnaaminen ei palvele ketään, vaan useimmiten halu kehittyä motivoi myös ratsastajia. Ratsastustunnin sisällön pitäisi olla monipuolista ja vaihtelevaa, mutta niin että yhdellä tunnilla keskitytään muutamaan asiaan. Myös kertaus on tärkeää, sehän on se opintojen äiti.

Monesti ratsastuskouluja kritisoidaan possujonoista, eli pelkkä “liikenteenohjaaminen” ei ole varsinaista opetusta. Hyvällä ratsastustunnilla ratsastaja saa mahdollisuuden oivaltaa jotain. Oli asia pieni tai iso, niin joka ikiseltä tunnilta olisi paras saada mukaan jotain kotiin mietittäväksi. Tunnilla pitäisi saada niitä kuuluisia “ahaa” -elämyksiä ja jos jotain ei ymmärrä, kynnys kysyä opettajalta on oltava matala. Silloin ei tarvitse jännittää, että mitähän muut ajattelevat, jos kysyn näin.

Merkittävä osa ratsastajan kehitystä on myös opetuksen keskittyminen istuntaan ja sen käyttöön. Sitten vasta tulee kaikki muu. Kuten jo aiemmin mainittu, tehtävät huomioidaan tason mukaan. Jos joku pelkää laukata, niin ensin ravataan ja mennään ratsastajan fiiliksen pohjalta. Ratsukolle ratsastuksen tulisi olla mukava asia, josta ei jää paha mieli.

Talliympäristö

Varsinkin uudelle tallille mentäessä voi vieras ympäristö, hevoset ja ihmiset olla hämmentäviä. Ennen ratsastustuntia tallin henkilökunnan tulisikin katsoa, että ratsastaja saa turvallisesti hevosen laitettua ja auttaa, jos apua tarvitaan. Nuoremmat ratsastajat eivät aina uskalla pyytää apua, joten moneen kertaan avun tarpeen tarkistaminen tuskin on huonompi juttu. Ongelma saattaa tulla jossain vaiheessa tunnille valmistautumista ja silloin on hyvä olla neuvojan lähellä!

Jokaisella ratsastuskoululla on omat tapansa, sääntönsä ja ohjeensa, miten tunnille lähdettäessä ja sen jälkeen toimitaan. Tallisäännöt löytyvät yleensä ilmoitustaululta, mutta nykyään tallien nettisivuiltakin. Onkin kohteliasta tutustua niihin mahdollisuuksien mukaan etukäteen, jolloin tallilla toimiminen helpottuu. Säännöt koskevat monesti hevosten karsinoissa oleskelua, makupalojen antamista sekä muita yleisiä ohjeistuksia tallin turvallisuudesta. Näin korona-aikana ohjeet voivat muuttua lyhyelläkin varoitusajalla, siksi kannattaa varmistaa muutokset tallin henkilökunnalta. Siten kaikki pääsevät harrastamaan turvallisesti!

Ratsastuksen suhteen harrastuspaikkoja on paljon ja erityyppisiä. Oman tyyppisen tallin löytää oikeastaan vain kokeilemalla ja millainen opetustyyli sopii juuri itselle. Positiivisella asenteella ja avoimella mielellä kaikista ratsastustunneista saa varmasti jotain irti!

Kuvituskuvat: Pixabay