Maaliskuun lopulla järjestettiin Lahdessa, Koulutuskeskus Salpauksen maneesissa esteratsastaja Nina Fagerströmin valmennusklinikka. Päivän aikana nähtiin kolme eri tasoista ryhmää, joiden arkisiin haasteisiin Fagerström tarttui rauhalliseen ja johdonmukaiseen tyyliinsä. 

Ne, jotka eivät tiedä Fagerströmiä, on kyseessä yksi Suomen menestyneimpiä kilparatsastajia. Hän on työskennellyt muun muassa Stephexin pääratsuttajana sekä kilpaillut ympäri Eurooppaa saavuttaen lukuisia GP-tason voittoja ja sijoituksia maailmancupeissa ja kansainvälisissä kilpailuissa. Välissä Fagerström vaikutti Kanadassa ja  Pohjois-Amerikassa, mutta nykyään hänellä on oma kilpa- ja valmennustalli, Finca Horses, Belgiassa.

Nuorta hevosta tulee kuunnella

Ensimmäisessä valmennusryhmässä olivat nuoret hevoset, iältään 4-6 vuotta. Kaikki kolme tuotiin tutustumaan maneesiin taluttaen, sillä Fagerströmin mukaan maasta käsin työskentely on kaiken perusta. – Luottamus, rentous, suoritus. Rento hevonen pystyy oppimaan, Fagerström toteaa. 

Nuoret tekivät oman sen hetkisen tasonsa mukaisia tehtäviä. Mukana ollut nelivuotias oli ryhmästä raain, joten sen kanssa keskityttiin perusharjoituksiin puomeilla ja lähestymisiin pienillä esteillä. Fagerström halusi painottaa, ettei nuorten kanssa tulisi pitää kiirettä. Erityisesti isompi kokoisten hevosten kanssa tulee edetä rauhassa. – Nuorta hevosta tulee kuunnella ja se tarvitsee johtajan, joka kertoo mitä tehdä ja jonka kanssa on turvallista, hän lisää.

Fagerströmin mukaan ensin nuoren kanssa harjoitellaan kuolaintuntuma ja vasta myöhemmin peräänanto. – Hyvä tasainen tuntuma lähtee ratsastajan kädestä, tasapainosta sekä keskivartalon hallinnasta, hän kertoo. – Jos hevonen painaa ohjalle, ratsastetaan sitä eteen. Maiskutus yhdistettynä napakkaan pohkeeseen, saadaan nuorelle opetettua eteenpäin lähtemistä, Fagerström jatkaa. Hän itse suosittelee ääniapujen käyttämistä. – Ääniavut ja puhuminen rentouttaa jännittynyttä hevosta. 

Nuorten hevosten kanssa esteille tulisi tehdä paljon lähestymisiä ravissa ja laukanvaihdot vasta ravin kautta suuntaa vaihdettaessa. – Laukanvaihdot kyllä tulevat ajan kanssa, Fagerström toteaa. – Treenaamiseen vaikuttaa se, millainen hevonen on. Ylienergistä voi juoksuttaa ennen ratsastusta, mutta tavoitteena on tehdä aina tiivis, kompakti ratsastussessio. – Nuorten kanssa tulee tehdä tarpeeksi vähän, pitäen riittävästi huilaustaukoja ja antaen selkeitä, rauhallisia ohjeita, hän lisää.

Rauhallista mielentilaurheilua 

Seuraava sekä myös viimeinen ryhmä tekivät ennen hyppäämistä niin sanottua estekoulua, eli erilaisia esteille valmistelevia sekä verryttelyyn sopivia harjoituksia. – Itse verryttelen hevosia enimmäkseen käynnissä ja laukassa ja vain vähän ravissa, Fagerström summaa. 

Yhtenä harjoituksena oli radan poikki meneminen kolme tai neljä kertaa, jolloin keskellä tehtiin laukasta siirtyminen raviin ja lopulta laukanvaihdot ravin kautta tai suoraan. – Tähän tehtävään sopivat lisäksi puomit tai pienet esteet, Fagerström huomauttaa. – Pidän harjoituksista, joissa keskitytään yksityiskohtiin, hän jatkaa. Yleisöllekin hän kehotti kotitehtäväksi laukkaa suoralla linjalla, uran sisäpuolella. – Katse eteen! Hevonen pitää pystyä tuntemaan ilman, että kaulaa tarvitsee tuijottaa koko ajan, Fagerström nauraa. 

Jälkimmäiset ryhmä hyppäsivät osittain erikoisempiakin esteitä, eli portteja, laatikoita sekä vesimattoa. – Jos radalla on eräänlaisia pelokkeita, ratsastaja ei saa lisätä painetta niille lähestyttäessä, Fagerström sanoo. – Rauhallisuus on kaikkein tärkeintä. Harjoitellessa hengitetään, näytetään este hevoselle, peruutetaan ja hypätään. – Kuuman hevosen kanssa pidetään välissä taukoja, hän toteaa.

Klinikan loppupuolella Fagerström kävi vielä itse ratsailla. Hän kokeili Tiiu Purasen 6-vuotiasta Marion-tammaa, joka oli tunnin aikana hyvinkin temperamenttinen. Fagerström hyppäsi tammalla joitain hyppyjä ja samalla painotti uudelleen ratsastajan rauhallisuuden merkitystä. – Ratsastus on mielentilaurheilua, Fagerström tokaisee. 

Teksti ja kuvat: Penina Peltonen