Kuten ihmisetkin, myös hevoset ovat erilaisia ja toiset ovat urheilullisempia, kuin toiset. Peräänanto näyttää siis erilaiselta eri hevosilla, mutta jokainen hevonen pystyy kulkemaan peräänannossa ja se on niille suhteellisen luonnollinen tapa liikkua. Peräänanto on subjektiivinen, eikä sitä voi mitata. Muutamat asiat kuitenkin vaikuttavat siihen, tuleeko hevosesta uraa tekevä kouluratsu, vai onko toinen ura sille parempi vaihtoehto. Näitä seikkoja ovat seuraavat:
● Kintereen muoto ja takajalkojen kulmat
● Selän muoto ja pituus
● Niskan ja lavan kulma
● Lavan pituus ja kulma
● Niskan pituus ja kulma
● Leuan leveys
Ideaalissa peräänannossa hevonen astuu alleen takajaloilla, pyöristää selkäänsä ja rentoutuu niskastaan, jolloin ratsastaja tuntee pienen tuntuman paineen ohjissa. Kokeneelle ratsastajalle tämän tulisi ideaalissa tilanteessa olla helppo ja nopea saavuttaa ja hevosen tulisi olla halukas liikkumaan tässä asennossa. Hevosen tulee olla takaosastaan vahva ja selästään notkea, jotta se voi liikkua tässä muodossa pitkään, sillä se on hevoselle haastavaa. Tästä syystä esimerkiksi nuorilla hevosilla voi mennä pitkään, ennen kuin ne ovat valmiita kulkemaan peräänannossa kokonaisen ratsastustunnin ajan.
Kuinka peräänannon voi saavuttaa?
Peräänanto ei ole ratsastuksen tulos, vaan se on tila, jossa hevosen tulisi työskennellä, jotta harjoituksesta saa kaiken mahdollisen hyödyn irti. Peräänanto tapahtuu, kun hevonen on pohkeen ja ohjan välissä, kuunnellen valppaana ratsastajansa antamia signaaleja. Hyviä harjoituksia tähän ovat siirtymiset kaikkien askellajien välillä pysähdykset mukaan lukien, satunnaiset peruutukset, takaosakäännökset, pohkeenväistöt, kiemuraurat ja lisäykset. Kokenut ratsastaja saa hevosen pohkeen ja ohjan väliin nopeasti. Tällöin kaikki harjoitukset tehdään hevosen ollessa peräänannossa, eikä vain saavuttaakseen peräänannon.
Entä, jos hevosta on työstetty väärin?
Joskus huonolla koulutuksella ollut hevonen tai ammattiaan vaihtava hevonen, kuten ravuri, saattaa tarvita paljon aikaa virheellisen lihaksiston ja liikkumatapojen korjaamiseksi. Tällöin tulee Kyra Kyrklundia lainaten “mennä takaisin ABC:hen” ja opetella alusta asti, kuinka peräänannossa työskennellään. Näiltä hevosilta ei saa pyytää liikaa liian nopeasti, vaan ratsastaja saattaa joutua viikkojakin työstämään hevosta pelkästään käynnissä ja hitaassa ravissa.
Kaikki lähtee takaosasta, joten ensimmäinen askel on vahvistaa takaosaa. Seuraavilla liikkeillä voit vahvistaa hevosen takaosaa, jotta se jaksaa kantaa itseään paremmin ja astua painopisteensä alle:
● Takaosakäännöksillä
● Avotaivutuksilla
● Siirtymisillä
● Ylämäkeen kiipeämisellä
● Kavaleteilla ja pienillä jumppaesteillä
On tärkeää muistaa, että jokainen hevonen on erilainen ja ne tarvitsevat erilaista liikuntaa. Hevoset, joilla on lyhyt selkä, saattavat tarvita enemmän venytyksiä. Pitkällä selällä varustetut hevoset tarvitsevat paljon voimaa takaosaansa ja selkäänsä, jolloin “eteen-alas” harjoitukset ovat hyviä. Kun hevosen rakenne on kouluratsastukseen ideaali, peräänanto on helppo saavuttaa oikealla työskentelyllä.
Oli hevonen millainen tahansa, jokainen niistä kykenee rentoutuneeseen ja vakaaseen peräänantoon, kun ne on ratsastettu oikein. Hevosta ei tulisi ikinä pakottaa peräänantoon ohjista sahaamalla tai vetämällä, sillä se ei kehitä hevosen takaosaa ja oikeita lihaksia, eikä näin ollen tuloksena ole oikea peräänanto. Kärsivällisyys on valttia!
Teksti: Christa Häkkinen / Piaffe Style -blogi | Kuvat: Essi Sohlman, Rosita Dahlberg
Edit 12.10. klo 10.08: Kuvituskuvaa muutettu.
