Toukokuun lopulla oli mielenkiintoinen mahdollisuus osallistua Etelä-Suomen Hevosjalostusliiton järjestämään luentoon, jonka aiheena oli hevosen suun ja hampaiden terveys. Jokaisen hevosharrastajan tulisi tietää niistä ainakin perusasiat. Puhujana oli AitoVet-hevosklinikan hevossairauksien erikoiseläinlääkäri, ELT Soile Pakkanen, jonka osaamisalaa ovat erityisesti hevosten hampaiden hoito.
Ensinnäkin, kun hevoselle tehdään hammastutkimus, olisi se hyvä rauhoittaa – oli kyseessä, miten kiltti ja rauhallinen hevonen tahansa. Tämä takaa niin potilaalle kuin eläinlääkärillekin työturvallisuuden operaation aikana. Rauhoituslääkkeen dopingaika on noin kuusi vuorokautta, eli harvemmin sen käyttö sekoittaa enempää esimerkiksi kisakalenteria. Hampaat kannattaisi tarkistaa 2-4 kertaa vuodessa, mutta minimissään edes kerran.
Hammasongelmien oireilu
Hevosella on 44 hammasta, kuuden hampaan riveissä ylhäällä ja alhaalla. Ne vaihtuvat maitohampaista pysyviin 2-4,5 vuoden iässä. Hevosen purenta liikkuu kahdeksikon mallia. Siinä missä ihmisen hampaat kasvavat “kerralla”, on hevonen hammasmalliltaan hypsodontti. Tämä tarkoittaa sitä, että hammas tulee esille hevosen kasvaessa. Nuorilla on siis vanhempia hevosia pidemmät hampaat ja niin sanotut ratsastavat maitohampaat ovat normaaleja.
Hevosilla hampaiden poistoja tehdään tilanteen niin vaatiessa ja ne suoritetaan nykyään kirurgisena toimenpiteenä. Enää ei siis hevosta nukuteta ja hammasta isketä pois taltan ja vasaran avulla, vaan rahoitettuna ja paikallispuudutuksessa. Huvikseen hampaita ei poisteta ja halpaakaan se ei ole, sillä operaation hinta on 1000-2000 eurossa ylöspäin.
Koska hevonen on pakoeläin, näyttää se huonosti kipua. Yhtä lailla se piilottelee myös hammaskipua, jolloin sitä ei välttämättä edes huomaa tai kipu voi olla vaikeaa yhdistää juurikin hampaisiin. Hampaiden ongelmat oireilevat hitaana syömisenä ja pää saattaa olla vinossa. Hevonen säilöö heinä- ja rehupalloja poskessa tai sylkee niitä ulos. Lisäksi hevonen voi uittaa heinää, laihtua ja suusta tulee paha haju. Ratsastettaessa on epätasainen tuntuma, hevonen viskelee päätä, aukoo suuta tai pelaa kielellä. Luonnemuutoksiakin voi ilmetä sekä pään hankausta tai korvien koskemisen vastustelua
Ongelmien ehkäisynä hevosen suu kannattaa tutkia säännöllisesti ja hoitaa loiskontrollit. Esimerkiksi käpymato tekee kieleen ja ikeniin koloja. Se talvehtii mahassa ja tulee keväällä lannan mukana ulos.
Yleisimpiä vaivoja
Hevosten kohdalla on hampaiden suhteen muutamia perusvaivoja. Niistä ientulehdus on hevosen yleisin sairaus. Sen taustalla ovat usein diastemat, eli suurentuneet hammasvälit. Näihin alkaa kertyä rehua, jonka seurauksena ientaskut syvenevät ja tulehtuvat. Pahimmillaan tulehdus menee hampaan juurialueelle saakka. Useimmiten diastemat voivat korjaantua itsestään hampaiden kallistuessa toisiaan kohti kolot sulkien. Varsinaisina hoitoina käytetään paikkausta ja puhdistusta. Ientaskut voivat alkaa kasvaa kiinni.
Hammasvälit voivat suurentua karieksenkin takia. Hevosella on kahta kariesta: infundibulaarinen sekä perifeerinen (PCH). Infundibulaarisessa rehua pakkaantuu hampaan pinnassa oleviin niin sanottuihin jyväkoloihin, jolloin kariesprosessi käynnistyy. Perifeerisessa taas hampaan pinta syöpyy. Hampaan pinnan sementti on herkkä, pH:n pitäisi olla alle 6,7. Yhteyttä vatsahaavan, happojen ja karieksen suhteen pyritään tehokkaasti tulevaisuudessa tutkimaan. Näiden yhteys on vähintäänkin kiinnostava.
Ruokinnan osalta karieksen ehkäisyssä ja hoidossa paras on vähäsokerinen kuivaheinä. Silloin hevonen pureskelee enemmän ja erittää samalla sylkeä. Löysempi, turvotettu rehu ei jää hampaiden pinnoille kiinni. Herkkuinakin mieluummin porkkana kuin tarttuva leipä. Juomaveden pH-arvokin on syytä tarkistaa.
Vanhemmilla hevosilla saattaa ilmetä EOTRH-hampaita. EOTRH, eli Equine Odontoclastic Tooth Resorption and Hypercementosis, tarkoittaa kiinnityskudosten ylirasitusta. Hevosella alkavat ikenet pullottaa, sillä juureen kasvaa liikaa hammassementtiä. Hevoset ovat keskimäärin 20 vuotiaita ja hoitona tähän on etuhampaiden hoito. Vaikka poisto kuulostakin rankalta, paranee sen elämän laatu huomattavasti ja se pärjää hyvin pelkillä poskihampaillakin.
Apua raspauksesta
Hevosen suuhun muodostuu kiillepiikkejä hampaan kuluessa purupinnalta ja hampaan kovin aine, kiille, kuluu muuta hammaskudosta vähemmän. Näin ylähampaissa posken ja alahampaissa kielen puolelle syntyy teräviä kohoumia, jotka aiheuttavat helposti limakalvovaurioita. Lisäksi kuolaimen aiheuttaman paineen vuoksi vaurioita saattaa tulla suupieliinkin, joten niiden kohoumien tasoittamisella voi olla suuri merkitys hevosen hyvinvoinnille.
Raspauksessa pyritään kuitenkin tasoittamaan vain suurimmat terävyydet, sillä purupintojen epätasainen muoto auttaa hevosta korsirehun pureskelussa. Raspaamalla voidaan tarvittaessa myös tasoittaa ja tietyissä määrin korjata purentaa. Ajan kuluessa hevosen hoitamattomat purentavirheet menevät pahemmiksi ja niiden seurauksena syntyy muun muassa diastemoja. Purentavirheitä ovat esimerkiksi ylikorkeat hampaat (ns. koukut) tai porraspurenta.
Hevosen ei kuulu syödä huonosti raspauksen jälkeen tai olla kipeä. Jos hevonen ei syö raspauksen jälkeen, on hampaissa muutakin vikaa kuin pelkkiä piikkejä tai hampaita on raspattu liikaa.
Ongelmana kuolaimet vai niiden käyttö?
Ylipäätään kuolaimet ja niiden käyttö voivat aiheuttaa hevosen suussa suuriakin ongelmia. Kuolaimen sopivuutta voidaan arvioida hammashoidon yhteydessä esimerkiksi hammasloman mittauksen avulla. Tutkimuksen mukaan 84 % ravihevosista on vaurioita suussa kisan jälkeen ja kenttähevosillakin luku on vain jonkin verran pienempi. Tammahevosilla vaurioita on enemmän.
Sopivien kuolainten lisäksi koulutus on tärkeää. Että hevonen totutetaan kuolaimeen oikein ja vaikkapa ratsastaessa ratsastaja ymmärtää, mikä on kevyt ohjastuntuma ja miten se saavutetaan. Harvemmin ongelmana ovat itse kuolaimet, vaan se, miten niitä käytetään. Hevonen ei tarvitse jatkuvaa ohjaspainetta, vaan se turtuu siihen ja tämä taas johtaa aina vain kovempien kuolainten käyttöön.
Kengitys, raspaus, rokotus on sellainen mantra, jota moni hevosen omistaja on tottunut noudattamaan. Mitä enemmän tutkimustuloksia saadaan, sitä enemmän myös hevosten hoitorutiinit muuttuvat. Enää ei riitä, että hampaat tsekataan kerran vuodessa, vaan monesti hevosen suussa saattaa olla isompaakin hoitoa vaativaa ongelmaa. Myös varusteilla on iso merkitys suun hyvinvointiin.
Kuvat: Penina Peltonen, Pixabay
Lähteet:
