Viikonloppuna kilpailtiin perinteisesti Helsinki International Horse Show’ssa ja Helsingin Sanomien toimittaja kiinnitti raflaavasti huomiota keskieurooppalaisten miesten runsaaseen edustukseen. Vaikka onkin fakta, että harrastajatasolla suurin osa ratsastajista on tyttöjä ja naisia, keikahtaa vaaka etenkin esteratsastuksen huipputasolla miesten puolelle. 

Hevoset ja ratsastus mielletään “tyttöjen harrastukseksi”. Silti kilparatsastuksen maailmassa on pitkään ollut huomattavissa sukupuolten välistä epätasa-arvoa. Naiset ovat jo aikojen alusta kohdanneet lukuisia haasteita osallistuessaan tai menestyessään tämän lajin puitteissa. 

Koko historian ajan naiset ovat kohdanneet yhteiskunnallisia odotuksia ja rajoituksia, jotka ovat estäneet heitä osallistumasta eri urheilulajeihin, mukaan lukien ratsastukseen. Aiemmin ratsastusurheilu nähtiin pääasiassa miehisenä harrastuksena ja naiset olivatkin usein sivurooleissa, kuten hevostenhoitajina tai katsojina. 

Kuitenkin aikojen muuttuessa ja naisten taistellessa oikeuksiensa ja tasa-arvonsa puolesta, heidän osallistumisensa ratsastusurheiluun alkoi kasvaa.

1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta lähtien naiset alkoivat osallistua ratsastuskilpailuihin, vaikka he kohtasivat edelleen vastustusta ja ennakkoluuloa. Vasta 1900-luvun puolivälissä naisratsastajat alkoivat saada tunnustusta taidoistaan ja saavutuksistaan. Edelläkävijöitä olivat esimerkiksi Lis Hartel, joka voitti hopeamitalin kouluratsastuksessa vuoden 1952 Helsingin olympialaisissa. Vaikka hän oli halvaantunut polvien alapuolelta, raivasi Hartel tietä tuleville naisratsastajille.

Naisratsastajien nousu ja haasteet

Viimeisten vuosikymmenten aikana naisratsastajat ovat ottaneet merkittäviä askeleita rikkomalla rakennetta ja saavuttamalla menestystä lajin korkeimmilla tasoilla. Nykyään näemme naisia kilpailemassa miesten rinnalla eri ratsastuslajeissa, kuten este- ja kouluratsastuksessa, kenttäratsastuksessa ja matkaratsastuksessa. Heidän omistautumisensa, lahjakkuutensa ja sitkeytensä ansiosta on saatu murskattua käsitys siitä, että ratsastusurheilu olisi tarkoitettu ainoastaan miehille.

Yksi naisratsastajien nousuun vaikuttavista tekijöistä on ollut koulutusmahdollisuuksien ja resurssien lisääntyminen. Ratsastuskoulut ja valmennukset ovat muuttuneet inklusiivisemmiksi, tarjoten tasa-arvoisia mahdollisuuksia sekä miehille että naisille oppia ja kehittää taitojaan. Lisäksi ratsastusseurojen ja tukiverkostojen kasvu on luonut yhteisöllisyyden ja voimaantumisen tunteen naispuolisille ratsastajille.

Vaikka edistystä on tapahtunut, hevosalalla ammattilaisina työskentelevät naiset kohtaavat edelleen erityisiä haasteita, jotka saattavat hidastaa heidän urakehitystään. Naisratsastajat joutuvat usein kohtaamaan stereotypioita ja ennakkoluuloja, joiden mukaan he olisivat vähemmän kykeneviä kuin miespuoliset kollegansa. 

Tämä ennakkoluulo voi ilmetä epätasaisina mahdollisuuksina, pienempinä palkintoina ja rajallisena pääsynä huippulaatuisiin hevosiin ja koulutusmahdollisuuksiin.

Toinen vaikuttava seikka on lajin fyysiset vaatimukset. Ratsastus vaatii voimaa, rohkeutta ja tasapainoa – ominaisuuksia, jotka usein liitetään miesurheilijoihin. Naisratsastajat saattavat joutua työskentelemään kovemmin todistaakseen kykynsä, mikä voi olla niin fyysisesti kuin henkisestikin uuvuttavaa. Kuten myös muualla bisnesmaailmassa, naisille tulee työ- ja kilpaelämästä taukoja etenkin lasten saannin ja kotiin jäämisen takia. Pääsy takaisin huipulle vaatii taas uuden nousun ja kovan panostuksen. 

Inspiroivia tarinoita

Haasteista huolimatta lukuisat naisratsastajat ovat murtaneet lasikattoja ja saavuttaneet huomattavaa menestystä omissa lajeissaan. Heidän tarinansa toimivat todisteena naisten sinnikkyydestä ja päättäväisyydestä hevosalalla. Yksi tällainen inspiroiva hahmo on Charlotte Dujardin, brittiläinen kouluratsastaja, joka on voittanut useita olympiakultamitaleita ja tehnyt lukuisia maailmanennätyksiä. Hänen saavutuksensa ovat nostaneet kouluratsastuksen profiilia ja innoittaneet lukuisia nuoria tyttöjä tavoittelemaan omia ratsastusunelmiaan.

Toinen huomionarvoinen esimerkki on Beezie Madden, amerikkalainen esteratsastaja, joka on voittanut useita kansainvälisiä kilpailuja, mukaan lukien olympiamitaleja. Maddenin menestys ei ainoastaan ole vahvistanut hänen asemaansa maailman huippuratsastajien joukossa, vaan myös innoittanut nuoria ratsastajia uskomaan omiin kykyihinsä. Nämä ja monet muut naiset ovat osoittaneet, että sukupuoli ei ole ratkaiseva tekijä, jotta ratsastuksessa voi menestyä. Hyvän suorituksen jälkeen riippumatot kutsuvat siis kaikkia ansaitulle tauolle. 

Tuen lisäksi ratsastusyhteisössä tulisi olla kannustava ja hyväksyvä ympäristö. Yhteistyön, kunnioituksen ja tasa-arvoisen kohtelun edistäminen ratsastajien keskuudessa sukupuolesta riippumatta luo kuuluksi tulemisen ja voimaannuttamisen tunteen. Puolustamalla sukupuolten välistä tasa-arvoa ja omaksumalla monimuotoisuuden ratsastusala voi luoda houkuttelevamman tilan naisratsastajien (tai muunsukupuolisten) menestymiselle.

Tämän vuoden Helsingin World Cup -osakilpailussa nähtiin myös suomalaisratsastaja Eveliina Talvio (oik.).

Epätasa-arvon vaikutus nuoriin tyttöihin

Sukupuolten välinen epätasa-arvo huipputason kilparatsastuksessa voi vaikuttaa merkittävästi nuoriin tyttöihin, jotka haaveilevat ratsastusurheilun parissa työskentelystä. Kun tytöt näkevät naisratsastajien edustuksen ja tunnustuksen puutteen, he saattavat kyseenalaistaa oman mahdollisuutensa menestyä lajissa. Tämä heikentää heidän itsevarmuuttaan ja estää tavoittelemasta omia ratsastusunelmiaan. Nuorille tytöille tulisi esitellä positiivisia esikuvia ja altistaa heidät menestyvien naisratsastajien tarinoille. 

Vaikka jokainen lapsi ei välttämättä haaveile ammattiurasta ratsastuksen parissa, ratsastus harrastuksena tuo lukuisia etuja. Ratsastaminen edistää fyysistä kuntoa, opettaa kurinalaisuutta, johtamistaitoja ja istuttaa vastuullisuuden sekä empatian muita elollisia kohtaan. Se tarjoaa myös mahdollisuuden luoda yhteys luontoon ja eläimiin.

Sukupuolten tasa-arvo ratsastuskilpailuissa ei ole vain oikeudenmukaisuuskysymys, vaan se on myös tapa nostaa laji kokonaisuutena uudelle tasolle. Tarjoamalla tasa-arvoiset mahdollisuudet ja tunnustuksen niin miehille kuin naisillekin, ratsastuskilpailut voivat esitellä lajin monimuotoiset lahjat ja taidot. Onhan ratsastus yksi harvoista – ellei jopa ainoa laji – jossa naiset ja miehet kilpailevat samoissa luokissa, samoilla palkintorahoilla, ilman omia sarjoja. 

Sukupuolten tasa-arvon edistäminen ratsastuskilpailuissa vaatii olemassa olevien epätasapainojen osoittamista medianäkyvyydessä ja sponsorointimahdollisuuksissa. Varmistamalla oikeudenmukaisen, positiivisen medianäkyvyyden ja kannustamalla sponsoreita tukemaan yhtä tehokkaasti naisratsastajiakin, hevosala voi ottaa merkittäviä askelia todellisen sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi.

Naisten uramahdollisuudet hevosalalla

Ratsastuksen lisäksi hevosala tarjoaa naisille laajan valikoiman uramahdollisuuksia. Hevosten valmentamisesta ja tallin pidosta eläinlääkintään ja tapahtumien järjestämiseen on olemassa lukuisia ammattipolkuja, joita naiset voivat seurata miesten lailla. Perinteisten sukupuoliroolien purkaminen houkuttelevat monimuotoista ja lahjakasta työvoimaa hevosalalle.

Lisäksi naisten nousu huipputason kilparatsastuksessa on luonut roolimalleja ja mentoreita muille alalla uraansa hakeville ammattilaisille. Naisratsastajat inspiroivat ja ohjaavat seuraavaa sukupolvea naisia, jotka haluavat tehdä vaikutuksen omalta osaltaan.

Sukupuolten välinen epätasa-arvo ratsastusurheilussa on monimutkainen kysymys. On kuitenkin tärkeää juhlia naisratsastajien saavutuksia ja tunnustaa heidän korvaamaton panoksensa lajiin. Edistämällä monimuotoisempaa ratsastusyhteisöä ja tarjoamalla tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille voimme luoda tulevaisuuden, jossa sukupuoli ei ole enää este menestykselle.

Kuvat: Alexandra Hahl