Siru istui pehmeällä nurmella ja antoi auringon lämmittää kasvojaa. Alkukesän päivä oli poutainen ja täynnä ihania tuoksuja. Kukat olivat kukkeimmillaan ja linnut lauloivat kuin viimeistä päivää. Voisiko mikään olla ihanampaa ja rauhoittavampaa, kuin katsella tällaisena päivänä vapaana, kaikessa rauhassa laiduntavia hevosia, Siru mietti ja katseli valkean aidan takaa, kuinka kullan keltainen Midas käyskenteli niityllä ja […]

Seuraavan kerran silmät avattuaan Siru ymmärsi heti olevansa sairaalassa. Katon karun kirkkaat loisteputket pistelivät hänen silmiään ja saivat hänet näkemään silmät suljettuaan villisti kieppuvia pilkkuja. Kaikkialla oli muodottoman valkoista ja kolkkoa, ilmassa leijui desinfiointiaineen pistävä tuoksu. Hetken aikaa Siru tunnusteli oloaan ja lämmin välkähdys läikähti hänen lävitseen. Hän oli elossa! Hän oli kuin olikin elossa, […]

Siru juoksi. Hän oli löytänyt Matiaksen talolle vievän heinää kasvavan kärrytien ja juoksi sitä pitkin niin lujaa kuin uskalsi. Kärrytie oli huonossa kunnossa ja kellastuneen heinän alla oli piilossa ilkeitä kuoppia, joista osa oli yllättävän syviä. Hän ei halunnut taittaa nilkkaansa.   Matias asui aivan kylän toisella laidalla, kuin missä suunnassa kaivos oli ollut. Siru […]

Kylänraitti oli hiljainen, Siru ei nähnyt enää ristin sielua missään. -”Kaikki ovat varmaankin vetäytyneet sisälle varjoon.” Joonas sanoi, ajatellen selvästi samaa kuin Siru, eikä hän ihmetellyt miksi. Siru tunsi auringon voimakkaan porotuksen niskassaan ja mietti, mahtoiko aurinko polttaa hänen ihonsa rikki. Oliko hän milloinkaan mahtanut kokea niin mahdotonta hellettä? Hiki valui pitkin hänen kasvojaan ja […]